Olen 18-vuotias nuori neiti Lohjalta, olen miettinyt jo kauan blogin pitämistä, ja aiheita sen kirjoittamiseen...itseäni kiinnostaa meikit ja muoti, mutta niin moni kirjoittaa siitä jo.. sanoin äidilleni että minua kiinnostaisi alkaa pitää blogia, mutta aihe vain on vielä hukassa. Hän ehdotti, että voisin kirjoittaa elämästäni pyörätuolissa. "MAHTAVAA!!" tokaisin iloisena, ja tässä nyt siis kirjoitan elämästäni ja kuinka pyörätuoli siihen vaikuttaa. Minulla on vamma nimeltä mmc.. Nyt varmasti mietitte, että mikä se on ja se on siis selkäydinvamma, jonka takia minulla ei toimi jalat. Olen koko pienen ikäni aina miettinyt "miltä tuntuisi kävellä?". Noh sitä en koskaan saa tietää vaan sekin jää vain arvailujen varaan. Mutta ei se mitään minulla on hyvä mielikuvitus.

Kun kuljeskelen kaupungilla minua saatetaan tuijottaa hyvin pitkään, koska istun ja liikun samaan aikaan. Tekisi mieli joskus tokaista takaisin " nää on mun jalat". Ja ala-asteella meidän opo tuli sanomaan mulle, että "ethän sä voi ees pöytii pyyhkii ku istut pyörätuolissa". Varmaan seuraavaksi joku tulee sanomaan että mulla ei voi olla unelmia. Ja niitähän riittää, mulla on samat unelmat kuin on varmasti jokaisella mun ikäisellä nuorella. Ensi vuonna kun valmistun merkonomiksi haen töitä, saan avustajakoiran ja muutan pois kotoa :) ihanuutta mikä syy iloita elämästä!!!<3