Tällä kertaa kuvina tämä blogi postaus :)

Tällaisen kivan pienen päivän vietin 17.8.12 Espoossa Auroran puistossa :)

Project 10 pan ja vähän muutakin...

Voi apua!! nyt eletään jo elokuuta ja ekan postauksen oon kirjottanu kesäkuussa.. ei vissii oo ollu intoo kirjotella tai jos on nii sitte ei ole koneet suostunu yhteistyöhön.. mutta nyt on taas aihetta kirjotella nimittäin aloitin tuossa viime kuussa tällaisen haasteen kuin "project 10 pan". Kaikki te jotka seuraatte Youtubessa meikkiyhteisöä oletettavasti tietää mitä tämä tarkoittaa, mutta niille jotka ei tiedä/seuraa kyseistä yhteisöä kerrottakoon, että ideana on saada kymmenen meikki tuotetta loppuun ennen kuin ostaa yhtään uutta.. paitsi tietysti jos meikkivoide tai ripsari yms. tärkeät tuotteet sattuu loppumaan niin silloin voi ostaa tilalle uuden, ja vaikeaa on ollut.. mutta motivoi sentään se, että kun tämä on ohi voin ostaa taas kaikkee kivaa ilman, että omatunto alkaa kolkuttamaan. Olin myös kolme viikko kuntoutuksessa jonka takia postaukset on ollut tauolla.

Mun kaikki meikit

Ja tässä pikkusen kuvia mun kaikista meikeistä, jotka sai mut ryhtymään kyseiseen haasteeseen:

"Project 10 pan" - meikit

Itse asiassa tajusin vikan kuvan laittaessani, että voiko tätä mun juttuu hyvällä tahdollakaan sanoa "project 10 pan" - haasteeksi. Taitaa siinä olla kuitenkin pikkusen enemmän :D no jokainen tyylillään. Entä onko teillä kokemuksia tällaisesta? Olisi kiva kuulla mielipiteitä miten on sujunut ja onnistuitteko käyttämään 10 tuotetta loppuun ennen kuin ostitte uusia? 

Olen 18-vuotias nuori neiti Lohjalta, olen miettinyt jo kauan blogin pitämistä, ja aiheita sen kirjoittamiseen...itseäni kiinnostaa meikit ja muoti, mutta niin moni kirjoittaa siitä jo.. sanoin äidilleni että minua kiinnostaisi alkaa pitää blogia, mutta aihe vain on vielä hukassa. Hän ehdotti, että voisin kirjoittaa elämästäni pyörätuolissa. "MAHTAVAA!!" tokaisin iloisena, ja tässä nyt siis kirjoitan elämästäni ja kuinka pyörätuoli siihen vaikuttaa. Minulla on vamma nimeltä mmc.. Nyt varmasti mietitte, että mikä se on ja se on siis selkäydinvamma, jonka takia minulla ei toimi jalat. Olen koko pienen ikäni aina miettinyt "miltä tuntuisi kävellä?". Noh sitä en koskaan saa tietää vaan sekin jää vain arvailujen varaan. Mutta ei se mitään minulla on hyvä mielikuvitus.

Kun kuljeskelen kaupungilla minua saatetaan tuijottaa hyvin pitkään, koska istun ja liikun samaan aikaan. Tekisi mieli joskus tokaista takaisin " nää on mun jalat". Ja ala-asteella meidän opo tuli sanomaan mulle, että "ethän sä voi ees pöytii pyyhkii ku istut pyörätuolissa". Varmaan seuraavaksi joku tulee sanomaan että mulla ei voi olla unelmia. Ja niitähän riittää, mulla on samat unelmat kuin on varmasti jokaisella mun ikäisellä nuorella. Ensi vuonna kun valmistun merkonomiksi haen töitä, saan avustajakoiran ja muutan pois kotoa :) ihanuutta mikä syy iloita elämästä!!!<3